Eräs hyvä ystäväni muutti eilen Tampereelle ja olin tänään auttamassa hänen kotoväkeään muuttokuorman lastaamisessa. Minulla olisi ollut aamulla koulua, mutta lintsasin ilomielin, koska olin luvannut ystävälleni ja aikoja sitten, että avustan häntä muutossa kahvipalkalla.

Tuntuu hivenen ristiriitaiselta ajatella asiaa. Olen onnellinen siitä, että hän pääsi elämässään eteenpäin ja onnistui toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa. Toisaalta sitten tuntuu hieman haikealta muistella niitä kaikkia hulluja juttuja, joita ehdimme tässä viiden vuoden aikana tehdä.

Jos heittäydytään filosofiseksi, niin elämähän on dynaamista. Asiat muuttuvat, ihmisiä tulee ja menee, unelmat toteutuvat tai kaatuvat ja koska tahansa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Hienointa ja tärkeintä mielestäni on kuitenkin ihmisen alituinen pyrkimys kohti parempaa elämää.

Jonain päivänä vaihdan itsekin maisemaa. Jotenkin olen alkanut tiedostaa sen entistä konkreettisemmin, että elämässäni tulee tapahtumaan suuria muutoksia lähivuosina. Tätä lukuvuotta on enää 6 viikkoa jäljellä ja kesän jälkeen on vielä puolen vuoden työharjoittelu ja vuoden verran koulua. Voi tulla yhtäkkiä orpo olo, kun leppoisa opiskelu päättyy, luokkatoverit lähtevät maailmalle ja pitäisi siirtyä työelämään.

Valmistuessani olen 26, eli en kuitenkaan vielä mikään ikäloppu. Aiemmin suunnittelin, että olisin etsinyt töitä kotiseudultani ja asettunut tänne pysyvästi. Mutta kaikkien alkuvuonna kokemieni vastoinkäymisten myötä olenkin saanut uutta virtaa ja lisää seikkalunhalua. Kaipaan uusia haasteita ja uusia maisemia. Myös ystäväni esimerkki on inspiroinut minua. Kumpikin meistä haaveili aina paremmasta elämästä ja koki ansaitsevansa jotain parempaa, kuin paikoilleen jämähtämisen ja kaljahuuruiset illat vuodesta toiseen. Hän teki sen nyt, minkä minä tulen tekemään myöhemmin.

Nyt keskityn vain ottamaan kaiken ilon irti näistä vuosista, jolloin vielä asun täällä. Nykyhetkikään ei ole huonoa aikaa, mutta tulevaisuus näyttää paljon houkuttelevammalta. Tietysti yritän tehdä jotain pieniä parannuksia elämääni jo nyt, mutta suuremmat siirrot jätän seuraavaa paikkaa varten. Parasta tässä kaikessa on se, ettei ikinä tiedä varmaksi, mitä elämä tuo tullessaan.